Helsinkiläisen urheiluseuran kahvilaan on ollut vaikeaa saada sopivia työntekijöitä. Toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan nykyään suuri joukko hakijoista ei puhu suomea tai hakee paikkaa vain työvoimatoimiston pakottamana.
Haluaisin kovasti tietää, minkälaista palkkaa on tarjolla.
Lisäksi hän kannustaa nuoria ylipäätään tekemään töitä, vaikka se olisi alkuun vain osa-aikaista tai matalapalkkaista työtä.
Ei heppu sinänsä yhtään väärässä ole. Omalla kohdalla kesiä on jo sen verran takana että ensimmäiset kesätyöpalkat tuli vielä tukevasti markoissa ja olihan se silloiselle 16 vuotiaalle ihan oikeasti rahaa kun kesätyöpestistä sai reilun 2000 markkaa. Inflaation ja muun korjailun kanssa puhutaan nykyään varmaan aika lähelle samasta numerosta euroissa ostovoimaan suhteutettuna.
Itse toki silloin (ja taas nykyäänkin) elin aika pienellä paikkakunnalla ja vanhemmat panosti töissäkulkemiseen uuden polkupyörän verran, mutta laman jälkimainingeissa oli aika selvää että jos meinasi ihan omalla rahalla hommata jotain kivaa (itse ostin minidisc-soittimen, nuoriso voi googlata mikä semmoinen ihme on) niin sen eteen piti tehdä töitä. Nyt omalla nuorisolla on yhteensä toista tonnin edestä kännyköitä ja muuta romua siihen päälle melkoisen paljon, mitä ei ollut olemassakaan silloin kun olen itse ollut samaa ikäluokkaa, mutta siitä huolimatta esikoinen pisti kesätyörahat pöytään ja hommasi itselleen iphonen kun isin maksama androidkapula ei ollut tarpeeksi hieno.
Nuoremmallakin jälkipolvella tuntuu olevan ainakin jonkinlaista paloa hommata sitä ihan omaa rahaa mitä pistää pöytään että saa itselleen jotain kivaa, mutta sen näkee sitten parin vuoden päästä että realisoituuko tuo mielenkiinto siihen että jaksaa tehdä töitä sen kivan eteen. Ja toki kun ikää tulee lisää niin sen ‘kivan’ lisäksi pitää alkaa huolehtimaan siitä että tuleeko vuokranmaksun jälkeen vielä nälkä ja siinäkohtaa se vähän surkeampikin homma oletettavasti alkaa kiinnostaa, minä kun en ole ajatellut maksavani ihan kaikkea mahdollista mitä perilliset keksii haluta. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta oma lähtökohta on että jos jotain kivaa tai ekstraa haluaa itselleen niin siihen pitää sitten löytyä omasta taskusta sen verran liitua että omat haaveet saa toteutettua. Noin konkreettisemmin, esikoinen ainakin meinaa että hän kulkee koulussa omalla skootterillaan kunhan tiet sulaa, eikä siinä mitään, skootteri on lahjaksi saatu ja sitä saa tietysti käyttää, mutta jos ei tilillä ole bensarahoja niin sitten voi ihan vapaasti hypätä polkupyörän penkkiin ja polkea sen 4 kilometriä että pääsee pulpettiin istumaan.
Tämä kaikki on toki liitoksissa siihen missä satutaan asumaan ja että miten maailma täälläpäin toimii ja varsinkin siihen että alle 18 vuotiaana tuommoisesta kahvilahommastakin jää jotain käteen kun verottaja ei vielä rankaise kovin lujasti. Tilanne on tietysti sitten ihan eri jos vanhempien lompakossa on muutakin kuin edellisviikkojen lottokuponkeja ja löysää valuuttaa löytyy, mutta tilanne on myös ihan yhtälailla eri jos elatusvelvollisuus on loppunut ja vanhemmilla ei vain kertakaikkiaan ole varaa kustantaa täysi-ikäisen lapsen elämistä. Jälkimmäisessä tilanteessa se urheiluseuran kahvilan 500€ netto/kk ei ehkä lämmitä kovin pitkälle.
Ei heppu sinänsä yhtään väärässä ole. Omalla kohdalla kesiä on jo sen verran takana että ensimmäiset kesätyöpalkat tuli vielä tukevasti markoissa ja olihan se silloiselle 16 vuotiaalle ihan oikeasti rahaa kun kesätyöpestistä sai reilun 2000 markkaa. Inflaation ja muun korjailun kanssa puhutaan nykyään varmaan aika lähelle samasta numerosta euroissa ostovoimaan suhteutettuna.
Itse toki silloin (ja taas nykyäänkin) elin aika pienellä paikkakunnalla ja vanhemmat panosti töissäkulkemiseen uuden polkupyörän verran, mutta laman jälkimainingeissa oli aika selvää että jos meinasi ihan omalla rahalla hommata jotain kivaa (itse ostin minidisc-soittimen, nuoriso voi googlata mikä semmoinen ihme on) niin sen eteen piti tehdä töitä. Nyt omalla nuorisolla on yhteensä toista tonnin edestä kännyköitä ja muuta romua siihen päälle melkoisen paljon, mitä ei ollut olemassakaan silloin kun olen itse ollut samaa ikäluokkaa, mutta siitä huolimatta esikoinen pisti kesätyörahat pöytään ja hommasi itselleen iphonen kun isin maksama androidkapula ei ollut tarpeeksi hieno.
Nuoremmallakin jälkipolvella tuntuu olevan ainakin jonkinlaista paloa hommata sitä ihan omaa rahaa mitä pistää pöytään että saa itselleen jotain kivaa, mutta sen näkee sitten parin vuoden päästä että realisoituuko tuo mielenkiinto siihen että jaksaa tehdä töitä sen kivan eteen. Ja toki kun ikää tulee lisää niin sen ‘kivan’ lisäksi pitää alkaa huolehtimaan siitä että tuleeko vuokranmaksun jälkeen vielä nälkä ja siinäkohtaa se vähän surkeampikin homma oletettavasti alkaa kiinnostaa, minä kun en ole ajatellut maksavani ihan kaikkea mahdollista mitä perilliset keksii haluta. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta oma lähtökohta on että jos jotain kivaa tai ekstraa haluaa itselleen niin siihen pitää sitten löytyä omasta taskusta sen verran liitua että omat haaveet saa toteutettua. Noin konkreettisemmin, esikoinen ainakin meinaa että hän kulkee koulussa omalla skootterillaan kunhan tiet sulaa, eikä siinä mitään, skootteri on lahjaksi saatu ja sitä saa tietysti käyttää, mutta jos ei tilillä ole bensarahoja niin sitten voi ihan vapaasti hypätä polkupyörän penkkiin ja polkea sen 4 kilometriä että pääsee pulpettiin istumaan.
Tämä kaikki on toki liitoksissa siihen missä satutaan asumaan ja että miten maailma täälläpäin toimii ja varsinkin siihen että alle 18 vuotiaana tuommoisesta kahvilahommastakin jää jotain käteen kun verottaja ei vielä rankaise kovin lujasti. Tilanne on tietysti sitten ihan eri jos vanhempien lompakossa on muutakin kuin edellisviikkojen lottokuponkeja ja löysää valuuttaa löytyy, mutta tilanne on myös ihan yhtälailla eri jos elatusvelvollisuus on loppunut ja vanhemmilla ei vain kertakaikkiaan ole varaa kustantaa täysi-ikäisen lapsen elämistä. Jälkimmäisessä tilanteessa se urheiluseuran kahvilan 500€ netto/kk ei ehkä lämmitä kovin pitkälle.